sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Runo 31#

Etsin auringonlaskuja
löytääkseni rauhan,
joka välkehtii tyyneyden pinnassa,
kelluu hämärässä illassa tähtien alla.

Mutta löydän vain yöttömiä öitä
ja kuuttoman pimeyden,
en hetkeä ennen päivän laskua,
en tällä rannalla,
jonne jalat tuovat aina uudelleen.

Annan ajatusten harhailla.

Ympärillä vain aavaa ja aavikkoa,
huojuvia hiekkadyynejä ja alati liikkuvaa vettä.
Hukkuvia ja hautautuneita.

Mereltä tuulee.

Katselen, kun jalanjäljet pyyhkiytyvät pois.



tiistai 17. lokakuuta 2017

Runo 30#

Aamuauringon oranssissa
häivähdys kesää,
joka kurkottelee lehdettömien
puiden lomasta kuin ylettääkseen
lämpimään sieluusi.


Hymyssäsi voisin minäkin paistatella päivää.



torstai 12. lokakuuta 2017

Runo 29#

En kuule enää, 
mitä sanotaan.

Äänet huutavat tänään kovempaa.

En muista, miten nimeni kirjoitetaan,
joku pyyhkii sen aina pois.

Käännän musiikkia lujempaa,
ja yritän peittää mieleni kakofonian.
Muttei kai rikkinäisillä soittimilla 
sinfoniaa saada.
Ja soittaa nyt sahaa sormet paketissa,
epävireisiä viuluja katkennein kielin.

Minä halusin vain kuunnella.
Nyt haluan vain peittää korvat,
joissa soi.

Melkein erotan melodian,
eikä se ole järjen ääni.