maanantai 1. toukokuuta 2017

Runo 23#

Omaan pienuuteen on pitkä matka.
Pienin askelin,
kun toiset ottavat kaksi,
sinä kymmenen.

Mitä se tarkoittaa,
että ei jaksa?

Nostaa oman painonsa verran
menneisyyttä,
kannatella tätä hetkeä
hennoilla hartioilla,
joista jaksetaan aina muistuttaa.

Pieni ja hiljainen.

Ihan kuin sitä voisi jotenkin muuttaa,
egoa leventää ja kasvaa pituutta,
että yltäisi sinne isojen ihmisten tasolle,
jossa puhutaan järkeviä.

Annetaan sinulle värityskirja ja pari tarraa.
Niistähän tytöt tykkää.
Myydään sille pieni punainen auto värin perusteella,
kun se ei kuitenkaan ymmärrä.


Mitä te oikein kuvittelette?



tiistai 10. tammikuuta 2017

22#

Huone huutaa sinua.
Sinä et vastaa.

Kellastuneita muistilappuja,
muutama nasta.
Rei’itettyjä reunoja runojen rippeissä,
joita kukaan ei lue.

Säälittäviä sanoja.
Sanoja loputtomiin.
Väritöntä helinää 
yli sivureunojen.
Marginaalit täynnä
kuolleita mustia kanoja,
höyheniä ja paskaa pitkin
unohdettua pihaa.

Joskus oli kesä kuin laulu.

Nyt olet vain taulu.
Vinossa,
rikkinäisissä pitimissä.

Odotat,
että viimeinenkin kannake
katkeaa.

Lasista kuuluisi kirkas ääni,
kuin jokin lentäisi vapauteen.